Siirry sisältöön

muodostuma

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

muodostuma (10)[1]

  1. muodostumisen tulos
    Jää auton tuulilasissa on haitallinen muodostuma.
  2. (geologia) formaatio, litologiaan perustuva alueellinen perusyksikkö

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈmuo̯dosˌt̪umɑ/
  • tavutus: muo‧dos‧tu‧ma

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi muodostuma muodostumat
genetiivi muodostuman muodostumien
(muodostumain)
partitiivi muodostumaa muodostumia
akkusatiivi muodostuma;
muodostuman
muodostumat
sisäpaikallissijat
inessiivi muodostumassa muodostumissa
elatiivi muodostumasta muodostumista
illatiivi muodostumaan muodostumiin
ulkopaikallissijat
adessiivi muodostumalla muodostumilla
ablatiivi muodostumalta muodostumilta
allatiivi muodostumalle muodostumille
muut sijamuodot
essiivi muodostumana muodostumina
translatiivi muodostumaksi muodostumiksi
abessiivi muodostumatta muodostumitta
instruktiivi muodostumin
komitatiivi muodostumine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo muodostuma-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

formaatio, geologinen muodostuma, muodoste

Yhdyssanat[muokkaa]

epämuodostuma, haavamuodostuma, karstimuodostuma, kivimuodostuma, luonnonmuodostuma, malmimuodostuma, rantamuodostuma, reunamuodostuma

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10