lopullinen

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

lopullinen (38) (komparatiivi lopullisempi, superlatiivi lopullisin) (taivutus [luo])

  1. asian viimeinen tila, joka ei enää muutu
    Tutkija ei pidä perussuomalaisten romahdusta lopullisena – ”heillä on yhä potentiaalisia äänestäjiä” (aamulehti.fi)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈlopulˌlinen/
  • tavutus: lo‧pul‧li‧nen

Etymologia[muokkaa]

johdos substantiivista loppu (lopu- + -llinen)

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]