lopullinen
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
lopullinen (38) (komparatiivi lopullisempi, superlatiivi lopullisin) (taivutus [luo])
- asian viimeinen tila, joka ei enää muutu
- Tutkija ei pidä perussuomalaisten romahdusta lopullisena – ”heillä on yhä potentiaalisia äänestäjiä” (aamulehti.fi)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈlopulˌlinen/
- tavutus: lo‧pul‧li‧nen
Etymologia[muokkaa]
johdos substantiivista loppu (lopu- + -llinen)
Käännökset[muokkaa]
1. asian viimeinen tila, joka ei enää muutu
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adverbit: lopullisesti
- substantiivit: lopullisuus
Aiheesta muualla[muokkaa]
- lopullinen Kielitoimiston sanakirjassa