ots

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Ots


Viro[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ots (yks. gen. otsa, yks. part. otsa)

  1. loppu (syn. lõpp)
    algus ja ots – alku ja loppu
    Suhkur on otsa saanud. – Sokeri on päässyt loppumaan.
    Ravimid on otsas. Ma pean apteeki minema. – Lääkkeet ovat lopussa. Minun pitää mennä apteekkiin.
  2. pää, loppupää (syn. lõpuosa; otsik)
    linna teises otsas – kaupungin toisessa päässä
    kivi otsas – kiven päällä, kivellä
    mätta otsas – mättään päällä, mättäällä
  3. kärki, pää (syn. teravik); alku
    Niidi ots ei mahtunud nõelasilmast läbi. – Langan kärki ei mahtunut neulansilmästä [läpi].
    Ma tahan kõige otsast alustada. – Haluan aloittaa kaiken alusta.
  4. (matka kahden pisteen välillä) väli, pätkä
  5. (puhekieltä) työtilaisuus jms.
  6. (merimiesten kielessä) laivan kiinnitysköysi
  7. (anatomia) otsa

Taivutus[muokkaa]

Sijamuotoja Yksikkö Monikko
Nominatiivi ots otsad
Genetiivi otsa otste
(otsade)
Partitiivi otsa otsi
otsasid
Illatiivi otsa
otsasse
otstesse
otsadesse

Huomautukset[muokkaa]

  • vrt. ero suomen sanaan otsa: nykyvirossa ots tarkoittaa harvoin anatomista otsaa (joskin se on mahdollista), minkä takia kieleen jopa luotiin slaavilaisten kielten pohjalta sana laup (< lob), ja lisäksi ovat omakieliset otsmik ja otsaesine, jotka ovat käytetympiä kuin 'laup'

Liittyvät sanat[muokkaa]

Loppu
Pää
Kärki
Anatomia

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • ots Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa
  • ots sanastossa "[PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik"