pätkä
 |
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]pätkä (10)
- lyhyt osa jostakin
- Pätkä lankaa.
- (arkikieltä) elokuvasta tai muusta vastaavasta
- Oli ihan hyvä pätkä.
- (arkikieltä) lyhyt ihminen
- (arkikieltä) ei pätkääkään vähääkään
- Se asia ei kiinnosta minua pätkääkään.
- Tämä ei kuulu hänelle pätkääkään.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈpæt̪kæ/
- tavutus: pät‧kä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pätkä | pätkät |
| genetiivi | pätkän | pätkien (pätkäin) |
| partitiivi | pätkää | pätkiä |
| akkusatiivi | pätkä; pätkän |
pätkät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pätkässä | pätkissä |
| elatiivi | pätkästä | pätkistä |
| illatiivi | pätkään | pätkiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pätkällä | pätkillä |
| ablatiivi | pätkältä | pätkiltä |
| allatiivi | pätkälle | pätkille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pätkänä | pätkinä |
| translatiivi | pätkäksi | pätkiksi |
| abessiivi | pätkättä | pätkittä |
| instruktiivi | – | pätkin |
| komitatiivi | – | pätkine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | pätkä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]faktiivinen johdos sanasta pätkä (vartalo pätk|ä- + pääte -iä)[1]
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- adverbit: pätkittäin
Yhdyssanat
[muokkaa]hukkapätkä, kynttilänpätkä, kynänpätkä, köydenpätkä, langanpätkä, lankunpätkä, laudanpätkä, laulunpätkä, pätkätyö, rivarinpätkä, rivitalonpätkä, runonpätkä, savukkeenpätkä, suolenpätkä, tasauspätkä
Aiheesta muualla
[muokkaa]Viitteet
[muokkaa]- ↑ Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 363 Kaksitavuisten i-verbien rakenne ja merkitys