nokka

Suomi

Substantiivi

nokka (10-A) (monikko nokat)

1. (anatomia) linnun tai nokkaeläimen ulkoneva sarveisaineesta muodostunut leukaosa
2. avonaisen astian laidassa oleva ulkonema, joka helpottaa nesteen kaatamista astiasta
3. (arkikieltä) nenä

   lyödä nokkaan

4. (tekniikka) nokka-akselin uloke, joka akselin pyöriessä painaa moottorin venttiilit auki

Ääntäminen

• IPA: /ˈnokːɑ/

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	nokka	nokat
genetiivi	nokan	nokkien (nokkain)
partitiivi	nokkaa	nokkia
akkusatiivi	nokka; nokan	nokat
Sisäpaikallissijat
inessiivi	nokassa	nokissa
elatiivi	nokasta	nokista
illatiivi	nokkaan	nokkiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	nokalla	nokilla
ablatiivi	nokalta	nokilta
allatiivi	nokalle	nokille
Muut
essiivi	nokkana	nokkina
translatiivi	nokaksi	nokiksi
abessiivi	nokatta	nokitta
instruktiivi	–	nokin
komitatiivi	–	nokkine- + omistusliite

Käännökset

1. eläimellä

englanti: beak, bill krimintataari: ğağa ranska: bec m.

ruotsi: näbb saksa: Schnabel m. viro: nokk

2. astian

ruotsi: pip

3. nenä

Kts. nenä

Liittyvät sanat

käyränokkainen, kippuranokka, kippuranokkainen, koukkunokka, koukkunokkainen, kurjennokka, linnunnokka, niemennokka, nirppanokka, nirppanokkainen, nokka-akseli, nokkahuilu, -nokkainen, nokkaista, nokkakolari, nokkamies, nokkapokka, nokkapyörä, nokkaunet, nokkava, nokkavasti, nokkavuus, pikinokka, pikinokkainen, pitkänokkainen, pottunokka, pystynokka, raatelunokka, räkänokka, räkänokkainen, vesinokka, vuohennokka