punta

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Punta


Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

punta (10)

  1. joissakin maissa käytetyn rahayksikön nimi; Iso-Britannian punnan symboli on £

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi punta punnat
genetiivi punnan puntien
(puntain)
partitiivi puntaa puntia
akkusatiivi punta; punnan punnat
sisäpaikallissijat
inessiivi punnassa punnissa
elatiivi punnasta punnista
illatiivi puntaan puntiin
ulkopaikallissijat
adessiivi punnalla punnilla
ablatiivi punnalta punnilta
allatiivi punnalle punnille
muut sijamuodot
essiivi puntana puntina
translatiivi punnaksi punniksi
abessiivi punnatta punnitta
instruktiivi punnin
komitatiivi puntine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • punta Kielitoimiston sanakirjassa

Espanja[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

punta f. (monikko puntas)

  1. pää, kärki (esineen)
    la punta de lanza – keihäänkärki
  2. (maantiede) kärki (niemen tms.)
  3. (sanonnoissa) pyssynpiippu
    votar a punta de fusil – äänestää pyssyllä uhattuna

Idiomit[muokkaa]

  • poner los pelos de punta – nostattaa karvat pystyyn

Verbi[muokkaa]

punta

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä puntar
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä puntar

Italia[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

punta f. (monikko punte)

  1. pää, kärki
    Colpisci la palla con la punta delle dita.
    L'ho tolto con la punta del coltello.

Verbi[muokkaa]

punta

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä puntare
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä puntare