astia

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

astia (12) (monikko astiat)

  1. kuljettamiseen ja säilyttämiseen käytettävä esine, jonka sisälle voidaan laittaa asioita; tyypillisesti siinä on pohja ja reunat, mutta se on jostain suunnasta avonainen tai aukeava, voi sisältää myös kannen
  2. (kotitalous) ruoan käsittelyyn tai syömiseen käytettävä esine, jossa on pohja ja reunat ja ylhäältä avonainen
    lautanen, kahvikuppi ja juomalasi ovat astioita

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi astia astiat
genetiivi astian astioiden
astioitten
(astiain)
partitiivi astiaa astioita
akkusatiivi astia;
astian
astiat
sisäpaikallissijat
inessiivi astiassa astioissa
elatiivi astiasta astioista
illatiivi astiaan astioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi astialla astioilla
ablatiivi astialta astioilta
allatiivi astialle astioille
muut sijamuodot
essiivi astiana astioina
translatiivi astiaksi astioiksi
abessiivi astiatta astioitta
instruktiivi astioin
komitatiivi astioine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

Henrik Hoffmanin 1640-luvulla käyttöön ottama uudissana[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

alusastia, astiahylly, astiakaappi, astiakori, astiankuivaus, astianpesu, astiapyyhe, astiataimi, biojäteastia, fajanssiastia, juoma-astia, jäteastia, keittoastia, kerma-astia, kerta-astia, kertakäyttöastia, kiviastia, kuljetusastia, lasiastia, maitoastia, mausteastia, metalliastia, mitta-astia, muoviastia, paineastia, peltiastia, puuastia, ruoka-astia, saviastia, sokeriastia, survinastia, tarjoiluastia, termosastia, terrakotta-astia, teräsastia, tina-astia, tislausastia, vesiastia, vihkivesiastia, viiliastia, yöastia

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • astia Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 430–476. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979.