Spitze

Katso myös: spitze

Saksa

Substantiivi

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	die Spitze	die Spitzen
akkusatiivi	die Spitze	die Spitzen
datiivi	der Spitze	den Spitzen
genetiivi	der Spitze	der Spitzen
25

Spitze f. (monikko Spitzen)

1. kärki (kappaleen uloin, teräväksi kapeneva osa; myös kuv., urheilussa)
2. huippu
3. pitsi

Etymologia

spitz + -e

Aiheesta muualla

• Spitze Dudenissa (saksaksi)

Substantiivi

Spitzen

1. (taivutusmuoto) monikon nominatiivimuoto sanasta Spitz
2. (taivutusmuoto) monikon akkusatiivimuoto sanasta Spitz
3. (taivutusmuoto) monikon genetiivimuoto sanasta Spitz