huippu

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

huippu (1-B)[1]

  1. korkein kohta
    Vuoren huippu on 1 700 metriä vedenpinnan yläpuolella.
  2. korkein aste, korkein saavutus
    Hän on alansa huipulla.
  3. alansa paras ihminen
    Hän on alansa huippu.
  4. äärimmäisin kohta, äärikohta
    Sehän on hulluuden huippu!
  5. paras kohta, uran tms. huipentuma

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi huippu huiput luo
genetiivi huipun luo huippujen luo
partitiivi huippua luo huippuja luo
akkusatiivi huippu; huipun luo huiput luo
sisäpaikallissijat
inessiivi huipussa luo huipuissa
elatiivi huipusta luo huipuista
illatiivi huippuun luo huippuihin luo
ulkopaikallissijat
adessiivi huipulla huipuilla
ablatiivi huipulta luo huipuilta
allatiivi huipulle luo huipuille
muut sijamuodot
essiivi huippuna luo huippuina luo
translatiivi huipuksi luo huipuiksi
abessiivi huiputta huipuitta
instruktiivi huipuin
komitatiivi huippuine-
+ omistusliite luo

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

huippu-urheilija, Huippuvuoret, vuorenhuippu

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-B