ura

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: ură


Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ura (10)[1]

  1. esineen raahaamisesta tai kulkemisesta syntynyt jälki maassa; myös ennalta merkitty kulkureitti
  2. elämän kuluessa kertyneet työtehtävät, työura
  3. vinyyliseen äänilevyyn kaiverrettu jälki, jonka muodon vaihteluihin äänisignaali on tallennettu
  4. (matematiikka) kuvio jonka jokainen piste täyttää tietyn ehdon
    Pallo on niiden pisteiden ura, joiden etäisyys määräpisteestä on tietty vakio.

Ääntäminen[muokkaa]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ura urat
genetiivi uran urien
(urain)
partitiivi uraa uria
akkusatiivi ura; uran urat
sisäpaikallissijat
inessiivi urassa urissa
elatiivi urasta urista
illatiivi uraan uriin
ulkopaikallissijat
adessiivi uralla urilla
ablatiivi uralta urilta
allatiivi uralle urille
muut sijamuodot
essiivi urana urina
translatiivi uraksi uriksi
abessiivi uratta uritta
instruktiivi urin
komitatiivi urine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

ajoura, elämänura, kavioura, kierreura, kirjailijanura, kulku-ura, kulumisura, latu-ura, papinura, pappisura, ristiura, ruuviura, sooloura, sotilasura, taiteilijanura, teatteriura, tutkijanura, työura, upseerinura, urahöylä, urakehitys, urakierto, uranauha, uranvalinta, urapaikkaus, uraputki, uraruuvi, urasuunnittelu, veriura, virkaura

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • ura Kielitoimiston sanakirjassa
  • ura Tieteen termipankissa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10