Siirry sisältöön

urina

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

urina (12)

  1. matala muriseva tai koriseva ääni
    Kolmen aikaan heräsin siihen kun sängyn alta kuului urinaa.
    Sisältä kuului jotain urinaa ja ovi aukesi.
    Kuului urinaa, ja ajattelin koiran kohdanneen supin tai mäyrän.

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈurinɑ/
  • tavutus: u‧ri‧na

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi urina urinat
genetiivi urinan urinoiden
urinoitten
(urinain)
partitiivi urinaa urinoita
akkusatiivi urina;
urinan
urinat
sisäpaikallissijat
inessiivi urinassa urinoissa
elatiivi urinasta urinoista
illatiivi urinaan urinoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi urinalla urinoilla
ablatiivi urinalta urinoilta
allatiivi urinalle urinoille
muut sijamuodot
essiivi urinana urinoina
translatiivi urinaksi urinoiksi
abessiivi urinatta urinoitta
instruktiivi urinoin
komitatiivi urinoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo urina-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]
  • verbi urista (vartaloaines uri-) + johdin -na

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • urina Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

[muokkaa]

urina

  1. monikon essiivimuoto sanasta ura

Italia

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

urina f. (monikko urine[luo])

  1. virtsa

Verbi

[muokkaa]

urina

  1. indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä urinare
  2. imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä urinare

Kroatia

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

urina

  1. yksikön genetiivimuoto sanasta urin

Latina

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
nominatiiviūrīnaūrīnae
akkusatiiviūrīnamūrīnās
genetiiviūrīnaeūrīnārum
datiiviūrīnaeūrīnīs
ablatiiviūrīnāūrīnīs

ūrīna f. (1)

  1. virtsa

Liittyvät sanat

[muokkaa]

Portugali

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

urina f. (monikko urinas)

  1. virtsa

Romania

[muokkaa]

Verbi

[muokkaa]

urina

  1. virtsata