kuvio

Suomi

Mandelbrotin joukon muodostama kuvio

Substantiivi

kuvio (3)

1. usein symmetrinen ja toistuva graafinen esitys, joka mahdollisesti muodostaa jonkinlaisen hahmon
2. ääriviivojensa määrittämä abstrakti muoto
3. kasvupaikaltaan ja puustoltaan yhtenäinen metsän osa; metsikkökuvio
4. jokin vakioitu ja toistuva liikerata
5. (toistuva) sävelkulku, sävelkuvio, lyhyt yhtenäinen säveljakso
6. puhetaidollinen koukero
7. (kuvaannollisesti, monikossa) ihmiset tapoineen ja tekemisineen, piirit, ympyrät

   olla mukana kuvioissa

   Kuviot ovat täällä muuttuneet.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkuʋio/
• tavutus: ku‧vi‧o

Etymologia

• substantiivi kuva + johdin -io

Käännökset

1. usein symmetrinen ja toistuva graafinen esitys, joka mahdollisesti muodostaa jonkinlaisen hahmon

englanti: (toistuva) pattern; (hahmon muodostava) figure espanja: patrón m. ruotsi: mönster; figur saksa: Figur f. turkki: desen

ukraina: фігура f., візерунок m., узор m. unkari: minta, alak, ábra, alakzat, idom, rajz, figura venäjä: фигура, узор viro: kujund, muster, figuur

Liittyvät sanat

• kaavio
• segmentti

Johdokset

• adjektiivit: kuvioinen, kuviollinen
• verbit: kuvioida

Yhdyssanat

airutkuvio, askelkuvio, avaruuskuvio, bassokuvio, fraktaalikuvio, kalanruotokuvio, kašmirkuvio, kohokuvio, koristekuvio, korukuvio, kukkakuvio, kukonaskelkuvio, kuvioaihe, kuvioammunta, kuviokangas, kuviokellunta, kuviokoko, kuviokyntö, kuviolaulu, kuvioneule, kuviosaha, kuviotaulu, laatikko-janakuvio, maastokuvio, pitsikuvio, ruusukuvio, rytmikuvio, sahanteräkuvio, sormenjälkikuvio, suuntakuvio, syömäkuvio, tasokuvio, tunnuskuvio, tähtikuvio, voimakuvio

Aiheesta muualla

• kuvio Kielitoimiston sanakirjassa
• kuvio Suomen murteiden sanakirjassa
• kuvio Tieteen termipankissa