toppa

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

toppa (10-B)[1]

  1. sokeritoppa
  2. (arkikieltä) keko
  3. (puhekieltä) sätkätupakan pakkauksesta tai toisinaan myös teepakkauksesta käytetty nimitys
    silti ostan vain sen topan ja rizlat
    tsajutoppa

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪opːɑ/
  • tavutus: top‧pa

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi toppa topat
genetiivi topan toppien
(toppain)
partitiivi toppaa toppia
akkusatiivi toppa;
topan
topat
sisäpaikallissijat
inessiivi topassa topissa
elatiivi topasta topista
illatiivi toppaan toppiin
ulkopaikallissijat
adessiivi topalla topilla
ablatiivi topalta topilta
allatiivi topalle topille
muut sijamuodot
essiivi toppana toppina
translatiivi topaksi topiksi
abessiivi topatta topitta
instruktiivi topin
komitatiivi toppine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo topa-
vahva vartalo toppa-
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

sokeritoppa, toppahaalari, toppakangas, toppapusakka, toppapusero, toppasokeri, toppatakki, toppatäkki

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • toppa Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10-B