kero

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kero (1)

  1. paljas, puita kasvamaton tunturinlaki

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kero kerot
genetiivi keron kerojen
partitiivi keroa keroja
akkusatiivi kero;
keron
kerot
sisäpaikallissijat
inessiivi kerossa keroissa
elatiivi kerosta keroista
illatiivi keroon keroihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kerolla keroilla
ablatiivi kerolta keroilta
allatiivi kerolle keroille
muut sijamuodot
essiivi kerona keroina
translatiivi keroksi keroiksi
abessiivi kerotta keroitta
instruktiivi keroin
komitatiivi keroine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kero Kielitoimiston sanakirjassa

Englanti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kero (ei monikkoa)

  1. (arkikieltä) kerosiini

Liittyvät sanat[muokkaa]

Esperanto[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kero (yksikön akkusatiivi keron; monikko keroj, monikon akkusatiivi kerojn)

  1. hertta

Viitteet[muokkaa]

  1. Mikko Korhonen: "Saamen kieli", Pikku jättiläinen, s. 695. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1985. ISBN 951-0-12416-8.