nokkonen
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
 |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- isonokkonen, eräs runsastyppistä maata rakastava kasvi, joka tunnetaan siitä että sen lehdissä on poltetta aihettavia piikkejä (Urtica dioica)
- (yleisesti) mikä tahansa nokkosien (Urtica) suvun kasvi
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈnokkonen/
- tavutus: nok‧ko‧nen
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | nokkonen | nokkoset |
| genetiivi | nokkosen | nokkosten nokkosien |
| partitiivi | nokkosta | nokkosia |
| akkusatiivi | nokkonen; nokkosen |
nokkoset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | nokkosessa | nokkosissa |
| elatiivi | nokkosesta | nokkosista |
| illatiivi | nokkoseen | nokkosiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | nokkosella | nokkosilla |
| ablatiivi | nokkoselta | nokkosilta |
| allatiivi | nokkoselle | nokkosille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | nokkosena (nokkosna) |
nokkosina |
| translatiivi | nokkoseksi | nokkosiksi |
| abessiivi | nokkosetta | nokkositta |
| instruktiivi | – | nokkosin |
| komitatiivi | – | nokkosine- + omistusliite |
Etymologia[muokkaa]
Todennäköisesti johdos sanasta nokka, joka on merkinnyt myös ’kärkeä’, ja siitä johdetulla verbillä nokata on myös hyönteisen tai käärmeen pistämisen merkitys.[2]
Suomen kirjakielessä sana on nykyasussaan mainittu ensi kerran Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637.[2]
Käännökset[muokkaa]
1. Urtica dioica
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
- (murteellinen) nokulainen
Yhdyssanat[muokkaa]
nokkosihottuma, nokkoskeitto, nokkoskuume, nokkosperhonen, nokkosrokko
Aiheesta muualla[muokkaa]
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 38
- ↑ 2,0 2,1 Kaisa Häkkinen & Terttu Lempiäinen: Aaloesta öljypuuhun. Suomen kielellä mainittuja kasveja Agricolan aikaan, s. 99, 101. Helsinki: Teos, 2011. ISBN 978-951-851-358-5.