loppusointu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]loppusointu
- (kirjallisuustiede) riimi, runosäkeiden lopputavujen äänteellinen yhteissointu
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈlopːuˌsoi̯nt̪u/
- tavutus: lop‧pu‧soin‧tu
Etymologia
[muokkaa]yhdyssana sanoista loppu ja sointu
Käännökset
[muokkaa]1. riimi, runosäkeiden lopputavujen äänteellinen yhteissointu
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- loppusointu Kielitoimiston sanakirjassa
- loppusointu Tieteen termipankissa