loppusointu

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

loppusointu

  1. (kirjallisuustiede) riimi, runosäkeiden lopputavujen äänteellinen yhteissointu

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈlopːuˌsoi̯nt̪u/
  • tavutus: lop‧pu‧soin‧tu

Etymologia[muokkaa]

yhdyssana sanoista loppu ja sointu

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

loppusointupari

Aiheesta muualla[muokkaa]