alkusointu

Suomi

Alkusointu

Substantiivi

alkusointu

1. (kirjallisuustiede) peräkkäisten tai lähekkäin sijaitsevien samalla vokaalilla tai konsonantilla alkavien sanojen aikaan saama teho- tai kaunistuskeino

   Kirjallisuuden lauseet "Vesille venosen mieli." "Virta vehnettä vie. sisältävät alkusoinnun.

Ääntäminen

• IPA: /ˈɑlkuˌsoi̯nt̪u/
• tavutus: al‧ku‧soin‧tu

Etymologia

yhdyssana sanoista alku ja sointu

Käännökset

1. peräkkäisten tai lähekkäin sijaitsevien samalla vokaalilla tai konsonantilla alkavien sanojen aikaan saama teho- tai kaunistuskeino

englanti: alliteration

Liittyvät sanat

• sointu

Synonyymit

• allitteraatio

Johdokset

• adjektiivit: alkusoinnullinen

Aiheesta muualla

• alkusointu Kielitoimiston sanakirjassa
• alkusointu Tieteen termipankissa