konsonantti
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]konsonantti (5)
- (fonetiikka) äänne, jota äännettäessä ilmavirta ei pääse etenemään esteettä suun keskilinjalla
- kirjain, jota käytetään kuvaamaan ko. äänteitä
- Suomen kielen konsonantteja ovat b, c, d, f, g, h, j, k, l, m, n, (ŋ), p, r, s, š, t, v, z ja ž.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: [ˈko̞nso̞ˌnɑn̪t̪ːi]
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | konsonantti | konsonantit |
| genetiivi | konsonantin | konsonanttien (konsonanttein) |
| partitiivi | konsonanttia | konsonantteja |
| akkusatiivi | konsonantti; konsonantin |
konsonantit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | konsonantissa | konsonanteissa |
| elatiivi | konsonantista | konsonanteista |
| illatiivi | konsonanttiin | konsonantteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | konsonantilla | konsonanteilla |
| ablatiivi | konsonantilta | konsonanteilta |
| allatiivi | konsonantille | konsonanteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | konsonanttina | konsonantteina |
| translatiivi | konsonantiksi | konsonanteiksi |
| abessiivi | konsonantitta | konsonanteitta |
| instruktiivi | – | konsonantein |
| komitatiivi | – | konsonantteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | konsonanti- | |
| vahva vartalo | konsonantti- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. äänne, jota äännettäessä ilmavirta ei pääse etenemään esteettä suun keskilinjalla
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Synonyymit
[muokkaa]Vieruskäsitteet
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]kaksoiskonsonantti, konsonanttikirjoitus, konsonanttivartalo, konsonanttiyhtymä
Aiheesta muualla
[muokkaa]- konsonantti Kielitoimiston sanakirjassa
- konsonantti Tieteen termipankissa