loppua

Suomi

Substantiivi

loppua

1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta loppu

Verbi

loppua (52-B) (taivutus[luo])

1. päättyä, tulla tai päästä loppuunsa

   Elokuva loppui onnellisesti.

2. hävitä käytön tai kulumisen takia kokonaan

   Nyt maali loppui ja täytyy mennä ostamaan lisää.

   Rahat ovat loppuneet eikä peruspalveluihinkaan ole enää varaa.

Ääntäminen

• IPA: /ˈlopːuɑˣ/
• tavutus: lop‧pu‧a

Käännökset

1. päättyä

englanti: end, finish, terminate espanja: acabarse, terminar

viro: lõppema

2. hävitä kulumisen tai käytön takia kokonaan

englanti: run out saksa: ausgehen

viro: ära lõppema, otsa saama

Liittyvät sanat

Johdokset

• verbit: lopahtaa

Aiheesta muualla

• loppua Kielitoimiston sanakirjassa
• loppua Suomen murteiden sanakirjassa
• loppua Suomen etymologisessa sanakirjassa
• Artikkelit 115, 140 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa