kulua

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kulua

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta kulu

Verbi[muokkaa]

kulua (52) (taivutus[luo])

  1. vähitellen huonontuen tai muuten osoittaa käytön merkkejä
    Maali kului parissa kymmenessä vuodessa pois.
  2. vähetä käytön takia
    Rahaa kului paljon.
  3. (ajasta) edetä, mennä eteenpäin
    Aika kuluu nopeasti.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkuluɑˣ/
  • tavutus: ku‧lu‧a

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

kulumapinta, kulumispinta, kulumissairaus, kulumisura, kulumisvika

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kulua Kielitoimiston sanakirjassa