kulu

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kulu (1)

  1. kuluerä, meno, kustannus, maksu
    Yrityksen pääasiallinen kulu on palkkamenot.
    suuret kulut
    kulujen korvaaminen

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kulu kulut
genetiivi kulun kulujen
partitiivi kulua kuluja
akkusatiivi kulu; kulun kulut
sisäpaikallissijat
inessiivi kulussa kuluissa
elatiivi kulusta kuluista
illatiivi kuluun kuluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kululla kuluilla
ablatiivi kululta kuluilta
allatiivi kululle kuluille
muut sijamuodot
essiivi kuluna kuluina
translatiivi kuluksi kuluiksi
abessiivi kulutta kuluitta
instruktiivi kuluin
komitatiivi kuluine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

ajankulu, henkilökulu, ikäkulu, kirveskulu, kuluerä, kulukorvaus, matkakulu, oikeudenkäyntikulu, polttoainekulu, sivukulu

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kulu Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi[muokkaa]

kulu

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä kulua
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kulua
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä kulua

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]