Siirry sisältöön

kulu

Wikisanakirjasta

Suomi

Substantiivi

kulu (1)

kuluerä, meno, kustannus, maksu
Yrityksen pääasiallinen kulu on palkkamenot.

suuret kulut

kulujen korvaaminen

Ääntäminen

IPA: /ˈkulu/
tavutus: ku‧lu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kulu	kulut
genetiivi	kulun	kulujen
partitiivi	kulua	kuluja
akkusatiivi	kulu; kulun	kulut
sisäpaikallissijat
inessiivi	kulussa	kuluissa
elatiivi	kulusta	kuluista
illatiivi	kuluun	kuluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kululla	kuluilla
ablatiivi	kululta	kuluilta
allatiivi	kululle	kuluille
muut sijamuodot
essiivi	kuluna	kuluina
translatiivi	kuluksi	kuluiksi
abessiivi	kulutta	kuluitta
instruktiivi	–	kuluin
komitatiivi	–	kuluine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kulu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. meno, kustannus, maksu. Tavallisesti monikossa, kulut.

englanti: cost
ruotsi: kostnad

viro: kulu; kulutus

Liittyvät sanat

Johdokset

adjektiivit: kuluva, kulunut
adverbit: kuluen, kulumalla, kulumatta, kulutta
substantiivit: kulunki, kuluttaminen, kulutus
verbit: kulua, kuluttaa

Yhdyssanat

ajankulu, henkilökulu, ikäkulu, kirveskulu, kuluerä, kulukorvaus, matkakulu, oikeudenkäyntikulu, polttoainekulu, sivukulu

Aiheesta muualla

kulu Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi

kulu

(taivutusmuoto) indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä kulua
(taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kulua
(taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä kulua

Liittyvät sanat

Johdokset

verbit: kuluttaa

Kroaatti

Substantiivi

kulu

(taivutusmuoto) yksikön akkusatiivimuoto sanasta kula

Viro

Substantiivi

kulu (gen. kulu, part. kulu)

kulu
Kulud on suured.
Kulut ovat suuret.

Taivutus

ÕS 2018 tyyppi 17 (elu) elu

Sijamuotoja	Yksikkö	Monikko
Nominatiivi	kulu	kulud
Genetiivi	kulu	kulude
Partitiivi	kulu	kulusid
Illatiivi	kulusse	kuludesse

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=kulu&oldid=4664689”