kulu
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kulu (1)
- kuluerä, meno, kustannus, maksu
- Yrityksen pääasiallinen kulu on palkkamenot.
- suuret kulut
- kulujen korvaaminen
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkulu/
- tavutus: ku‧lu
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kulu | kulut |
genetiivi | kulun | kulujen |
partitiivi | kulua | kuluja |
akkusatiivi | kulu; kulun |
kulut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kulussa | kuluissa |
elatiivi | kulusta | kuluista |
illatiivi | kuluun | kuluihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kululla | kuluilla |
ablatiivi | kululta | kuluilta |
allatiivi | kululle | kuluille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kuluna | kuluina |
translatiivi | kuluksi | kuluiksi |
abessiivi | kulutta | kuluitta |
instruktiivi | – | kuluin |
komitatiivi | – | kuluine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kulu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adjektiivit: kuluva, kulunut
- adverbit: kuluen, kulumalla, kulumatta, kulutta
- substantiivit: kulunki, kuluttaminen, kulutus
- verbit: kulua, kuluttaa
Yhdyssanat[muokkaa]
ajankulu, henkilökulu, ikäkulu, kirveskulu, kuluerä, kulukorvaus, matkakulu, oikeudenkäyntikulu, polttoainekulu, sivukulu
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kulu Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi[muokkaa]
kulu
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä kulua
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kulua
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä kulua
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- verbit: kuluttaa