kulu

Suomi

Substantiivi

kulu (1)

1. kuluerä, meno, kustannus, maksu

   Yrityksen pääasiallinen kulu on palkkamenot.

   suuret kulut

   kulujen korvaaminen

Ääntäminen

• IPA: /ˈkulu/
• tavutus: ku‧lu

Käännökset

1. meno, kustannus, maksu. Tavallisesti monikossa, kulut.

englanti: cost ruotsi: kostnad

viro: kulu; kulutus

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: kuluva, kulunut
• adverbit: kuluen, kulumalla, kulumatta, kulutta
• substantiivit: kulunki, kuluttaminen, kulutus
• verbit: kulua, kuluttaa

Yhdyssanat

ajankulu, henkilökulu, ikäkulu, kirveskulu, kuluerä, kulukorvaus, matkakulu, oikeudenkäyntikulu, polttoainekulu, sivukulu

Aiheesta muualla

• kulu Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi

kulu

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä kulua
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kulua
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä kulua

Liittyvät sanat

Johdokset

• verbit: kuluttaa

Kroatia

Substantiivi

kulu

1. yksikön akkusatiivimuoto sanasta kula

Viro

Substantiivi

kulu (gen. kulu, part. kulu)

1. kulu

   Kulud on suured.

   Kulut ovat suuret.

Taivutus

• ÕS 2018 tyyppi 17 (elu) elu

  Näytä/piilota taivutustaulukko

	yksikkö	monikko
nominatiivi	kulu	kulud
genetiivi	kulu	kulude
partitiivi	kulu	kulusid
illatiivi	kulusse	kuludesse
inessiivi	kulus	kuludes
elatiivi	kulust	kuludest
allatiivi	kulule	kuludele
adessiivi	kulul	kuludel
ablatiivi	kulult	kuludelt
translatiivi	kuluks	kuludeks
terminatiivi	kuluni	kuludeni
essiivi	kuluna	kuludena
abessiivi	kuluta	kuludeta
komitatiivi	kuluga	kuludega

Sijamuotoja	Yksikkö	Monikko
Nominatiivi	kulu	kulud
Genetiivi	kulu	kulude
Partitiivi	kulu	kulusid
Illatiivi	kulusse	kuludesse