kulu

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kulu (1) (monikko kulut)

  1. kuluerä, meno, kustannus, maksu
    Yrityksen pääasiallinen kulu on palkkamenot.
    suuret kulut
    kulujen korvaaminen

Käännökset[muokkaa]

Verbi

kulu

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä kulua
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kulua
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä kulua