Siirry sisältöön

kulu

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

kulu (1)

  1. kuluerä, meno, kustannus, maksu
    Yrityksen pääasiallinen kulu on palkkamenot.
    suuret kulut
    kulujen korvaaminen

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈkulu/
  • tavutus: ku‧lu

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kulu kulut
genetiivi kulun kulujen
partitiivi kulua kuluja
akkusatiivi kulu;
kulun		 kulut
sisäpaikallissijat
inessiivi kulussa kuluissa
elatiivi kulusta kuluista
illatiivi kuluun kuluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kululla kuluilla
ablatiivi kululta kuluilta
allatiivi kululle kuluille
muut sijamuodot
essiivi kuluna kuluina
translatiivi kuluksi kuluiksi
abessiivi kulutta kuluitta
instruktiivi – kuluin
komitatiivi – kuluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kulu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo		 -

Käännökset

[muokkaa]
1. meno, kustannus, maksu. Tavallisesti monikossa, kulut.

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

ajankulu, henkilökulu, ikäkulu, kirveskulu, kuluerä, kulukorvaus, matkakulu, oikeudenkäyntikulu, polttoainekulu, sivukulu

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • kulu Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi

[muokkaa]

kulu

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä kulua
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kulua
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä kulua

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]

Kroatia

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

kulu

  1. (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivimuoto sanasta kula

Viro

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

kulu (gen. kulu, part. kulu)

  1. kulu
    Kulud on suured.
    Kulut ovat suuret.

Taivutus

[muokkaa]
SijamuotojaYksikköMonikko
Nominatiivikulukulud
Genetiivikulukulude
Partitiivikulukulusid
Illatiivikulussekuludesse
Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=kulu&oldid=4805464”