kulut

Suomi

Substantiivi

kulut (1) (monikollinen)

1. rahan meno, kustannukset
2. (taloustiede) se osa menoista, joihin ei enää liity tulonodotuksia

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	–	kulut
genetiivi	–	kulujen
partitiivi	–	kuluja
akkusatiivi	–; –	kulut
sisäpaikallissijat
inessiivi	–	kuluissa
elatiivi	–	kuluista
illatiivi	–	kuluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	–	kuluilla
ablatiivi	–	kuluilta
allatiivi	–	kuluille
muut sijamuodot
essiivi	–	kuluina
translatiivi	–	kuluiksi
abessiivi	–	kuluitta
instruktiivi	–	kuluin
komitatiivi	–	kuluine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kulu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. kustannukset

englanti: expenses espanja: gastos ranska: frais m. mon., dépenses f. mon.

saksa: Kosten mon. turkki: gider(ler)

Substantiivi

kulut

1. (taivutusmuoto) monikkomuoto sanasta kulku

Substantiivi

kulut

1. (taivutusmuoto) monikkomuoto sanasta kulu