meno
 |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]meno (1)
- yhdensuuntainen liike johonkin, poispäin
- Lomalle meno saa kansan liikkeelle.
- Nukkumaan meno tahtoo jäädä liian myöhäiseen.
- rahan kuluminen johonkin tarkoitukseen
- Menoja täytyisi vähän hillitä, rahat eivät kohta riitä millään.
- tapahtuvat asiat, tapahtumat itse niihin vaikuttamatta
- Villiä menoa, kovaa menoa, maailman menoa, menoa ja meininkiä
- ulkona käynti kodin ulkopuolella
- Minulla on illaksi menoa, olen kursseilla.
- Eikö noita menoja voisi vähän hillitä, koulukin alkaa kärsiä?
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈmeno/
- tavutus: me‧no
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | meno | menot |
| genetiivi | menon | menojen |
| partitiivi | menoa | menoja |
| akkusatiivi | meno; menon |
menot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | menossa | menoissa |
| elatiivi | menosta | menoista |
| illatiivi | menoon | menoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | menolla | menoilla |
| ablatiivi | menolta | menoilta |
| allatiivi | menolle | menoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | menona | menoina |
| translatiivi | menoksi | menoiksi |
| abessiivi | menotta | menoitta |
| instruktiivi | – | menoin |
| komitatiivi | – | menoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | meno- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Vastakohdat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]henkilömeno, kirkonmeno, menoarvio, menoerä, menojäännös, menojäännöspoisto, menoliikenne, menolippu, menomatka, menopuoli, menosuunta, menotili, menotosite, menotuuli, menovesi, palvontameno
Idiomit
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]Italia
[muokkaa]Adverbi
[muokkaa]meno
Verbi
[muokkaa]meno
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä menare