meneminen

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

meneminen

  1. lähteminen ja kulkeminen johonkin päämäärään
    Sinne ei ole menemistä.
    Kouluun meneminen jännittää ekaluokkalaisia.

Etymologia[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]


Verbi[muokkaa]

meneminen

  1. (taivutusmuoto) 4. infinitiivi verbistä mennä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi meneminen menemiset
genetiivi menemisen menemisten
menemisien
partitiivi menemistä menemisiä
akkusatiivi meneminen;
menemisen
menemiset
sisäpaikallissijat
inessiivi menemisessä menemisissä
elatiivi menemisestä menemisistä
illatiivi menemiseen menemisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi menemisellä menemisillä
ablatiivi menemiseltä menemisiltä
allatiivi menemiselle menemisille
muut sijamuodot
essiivi menemisenä
(menemisnä)
menemisinä
translatiivi menemiseksi menemisiksi
abessiivi menemisettä menemisittä
instruktiivi menemisin
komitatiivi menemisine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo menemise-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
menemis-