meneminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]meneminen (38)
- lähteminen ja kulkeminen johonkin päämäärään
- Sinne ei ole menemistä.
- Kouluun meneminen jännittää ekaluokkalaisia.
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | meneminen | menemiset |
| genetiivi | menemisen | menemisten menemisien |
| partitiivi | menemistä | menemisiä |
| akkusatiivi | meneminen; menemisen |
menemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | menemisessä | menemisissä |
| elatiivi | menemisestä | menemisistä |
| illatiivi | menemiseen | menemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | menemisellä | menemisillä |
| ablatiivi | menemiseltä | menemisiltä |
| allatiivi | menemiselle | menemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | menemisenä (menemisnä) |
menemisinä |
| translatiivi | menemiseksi | menemisiksi |
| abessiivi | menemisettä | menemisittä |
| instruktiivi | – | menemisin |
| komitatiivi | – | menemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | menemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
menemis- | |
Etymologia
[muokkaa]- teonnimi verbistä mennä