miinus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

miinus (39)

  1. miinusmerkki, erotusta tai negatiivisuutta merkitsevä merkki, vastaava symboli
  2. haittapuoli, negatiivinen asia
    Miinuksena on kallis hinta.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈmiːnus/, [ˈmiːnus]
  • tavutus: mii‧nus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi miinus miinukset
genetiivi miinuksen miinusten
miinuksien
partitiivi miinusta miinuksia
akkusatiivi miinus;
miinuksen
miinukset
sisäpaikallissijat
inessiivi miinuksessa miinuksissa
elatiivi miinuksesta miinuksista
illatiivi miinukseen miinuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi miinuksella miinuksilla
ablatiivi miinukselta miinuksilta
allatiivi miinukselle miinuksille
muut sijamuodot
essiivi miinuksena miinuksina
translatiivi miinukseksi miinuksiksi
abessiivi miinuksetta miinuksitta
instruktiivi miinuksin
komitatiivi miinuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo miinukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
miinus-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]

  • pois, toisinaan opetuksessa, vanhahtava
Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

miinusaste, miinuslasi, miinusmerkki, miinusmerkkinen, miinusnapa, miinuspiste, miinuspuoli

Idiomit[muokkaa]

  • olla miinuksella olla negatiivisen puolella
  • painua miinukselle laskea negatiivisen puolelle

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • miinus Kielitoimiston sanakirjassa