miinus

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

miinus (39)

  1. miinusmerkki, erotusta tai negatiivisuutta merkitsevä merkki, vastaava symboli
  2. haittapuoli, negatiivinen asia
    Miinuksena on kallis hinta.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈmiːnus]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi miinus miinukset
genetiivi miinuksen miinusten
miinuksien
partitiivi miinusta miinuksia
akkusatiivi miinus; miinuksen miinukset
Sisäpaikallissijat
inessiivi miinuksessa miinuksissa
elatiivi miinuksesta miinuksista
illatiivi miinukseen miinuksiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi miinuksella miinuksilla
ablatiivi miinukselta miinuksilta
allatiivi miinukselle miinuksille
Muut
essiivi miinuksena miinuksina
translatiivi miinukseksi miinuksiksi
abessiivi miinuksetta miinuksitta
instruktiivi miinuksin
komitatiivi miinuksine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]