kulku

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kulku (1-D) (monikko kulut)

  1. liike
    Maan kulku radalla Auringon ympäri on nytkähtelevää.
  2. kulkeminen
    Syksyisellä jäällä kulku saattaa olla kohtalokasta.
  3. juoni
    Tapahtumien kulku oli seuraava...

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkul.ku/

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi kulku kulut
genetiivi kulun kulkujen
(kulkuin)
partitiivi kulkua kulkuja
akkusatiivi kulku; kulun kulut
Sisäpaikallissijat
inessiivi kulussa kuluissa
elatiivi kulusta kuluista
illatiivi kulkuun kulkuihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi kululla kuluilla
ablatiivi kululta kuluilta
allatiivi kululle kuluille
Muut
essiivi kulkuna kulkuina
translatiivi kuluksi kuluiksi
abessiivi kulutta kuluitta
instruktiivi kuluin
komitatiivi kulkuine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdannaiset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

kiertokulku, kulkukauppa, kulkukauppias, kulkumies, kulkuneuvo, kulkusaari, kulkusirkka, kulkusyvyys, kulkutapa, kulkutauti, kulkuvastus, kulkuvesi, kulkuvuoro, kulkuväline, kulkuväylä, ylikulku

Aiheesta muualla[muokkaa]