kulku

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kulku (1-D) (monikko kulut)

  1. liike
    Maan kulku radalla Auringon ympäri on nytkähtelevää.
  2. kulkeminen
    Syksyisellä jäällä kulku saattaa olla kohtalokasta.
  3. juoni, tapahtumien kuvaus
    Tapahtumien kulku oli seuraava...

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkul.ku/

Taivutus[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

ajatuksenkulku, alikulku, kauttakulku, kehityskulku, kiertokulku, kulkuaika, kulkukauppa, kulkukauppias, kulkukissa, kulkukoira, kulkulupa, kulkumies, kulkuneuvo, kulkunopeus, kulkuoikeus, kulkupuhe, kulkureitti, kulkusaari, kulkusirkka, kulkusuunta, kulkusyvyys, kulkutapa, kulkutauti, kulkutie, kulku-ura, kulkuvalo, kulkuvastus, kulkuvesi, kulkuvuoro, kulkuväline, kulkuväylä, kulunvalvonta, läpikulku, postinkulku, sointukulku, sävelkulku, tiedonkulku, voittokulku, ylikulku

Aiheesta muualla[muokkaa]