kulunut
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
kulunut (47) (komparatiivi kuluneempi, superlatiivi kulunein) (taivutus [luo])
- käytössä heikentynyt
- käytetty, vietetty
- Kulunut aika ei ole mennyt hukkaan.
Etymologia[muokkaa]
- 2. partisiippi verbistä kulua
Liittyvät sanat[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kulunut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä kulua
Taivutus
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kulunut | kuluneet |
genetiivi | kuluneen | kuluneiden kuluneitten |
partitiivi | kulunutta | kuluneita |
akkusatiivi | kulunut; kuluneen | kuluneet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kuluneessa | kuluneissa |
elatiivi | kuluneesta | kuluneista |
illatiivi | kuluneeseen | kuluneisiin kuluneihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kuluneella | kuluneilla |
ablatiivi | kuluneelta | kuluneilta |
allatiivi | kuluneelle | kuluneille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kuluneena | kuluneina |
translatiivi | kuluneeksi | kuluneiksi |
abessiivi | kuluneetta | kuluneitta |
instruktiivi | – | kulunein |
komitatiivi | – | kuluneine |