ajankulu

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ajankulu (1)

  1. ajanviete
    Oli sentään jotain tekemistä ajankuluksi.
  2. ajanhukka
    Se tietää vain rahanmenetystä ja turhaa ajankulua.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈɑjɑnˌkulu/
  • tavutus: a‧jan‧ku‧lu

Etymologia[muokkaa]

yhdyssana osista aika (taivutusmuoto) ja kulu