kuluma

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kuluma (10)

  1. kulumisen aiheuttama vaurio

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi kuluma kulumat
genetiivi kuluman kulumien
(kulumain)
partitiivi kulumaa kulumia
akkusatiivi kuluma; kuluman kulumat
Sisäpaikallissijat
inessiivi kulumassa kulumissa
elatiivi kulumasta kulumista
illatiivi kulumaan kulumiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi kulumalla kulumilla
ablatiivi kulumalta kulumilta
allatiivi kulumalle kulumille
Muut
essiivi kulumana kulumina
translatiivi kulumaksi kulumiksi
abessiivi kulumatta kulumitta
instruktiivi kulumin
komitatiivi kulumine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

Viro[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

kuluma (inf. kuluda, yks. 3. kulub)

  1. kulua

Taivutus[muokkaa]