viimeinen
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
viimeinen
- sellainen, jonka jälkeen ei tule enää yhtään
- Junan viimeinen vaunu oli tyhjillään.
- Sai kyllä olla viimeinen kerta, kun suostun tällaiseen.
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- viimeinen Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi[muokkaa]
viimeinen (38) (monikko viimeiset)
- se tai hän, joka tulee viimeisenä tai jää viimeiseksi
- Viimeinen sammuttakoon valot !
- Milloin viimeinen on valmis?
Käännökset[muokkaa]
1. se tai hän, joka tulee viimeisenä tai jää viimeiseksi