-inen

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Suffiksi[muokkaa]

-inen

  1. tyypillisesti substantiiveihin liittyvä adjektiiveja muodostava johdin, joka yleensä merkitsee kantasanan ilmaiseman kaltaista tai kuulumista johonkin paikkaan tai ajankohtaan

Etymologia[muokkaa]

  • Nominatiivin pääte -inen ja taivutusvartalo -is(e)- ovat eri alkuperää. Jälkimmäinen on samaa suomalais-ugrilaista alkuperää kuin esimerkiksi pohjoissaamen deminutiivijohdin , kun taas nominatiivipäätteen alkuperä on epäselvä, mutta vähintäänkin kantasuomalaista perua.[1]
  • Johdin -nen oli alun perin johtimen -inen variantti. Ensin mainitun erikoistuminen substantiiveihin ja -inen-johtimen erikoistuminen adjektiiveihin on oppitekoista.[1]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. 1,0 1,1 L. Hakulinen, Suomen kielen rakenne ja kehitys