eläkeikä

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

eläkeikä (10)

  1. eläkkeeseen oikeuttava ikä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈe̞læk̟e̞(ʔ)ˌik̟æ]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi eläkeikä eläkeiät
genetiivi eläkeiän eläkeikien
(eläkeikäin)
partitiivi eläkeikää eläkeikiä
akkusatiivi eläkeikä;
eläkeiän
eläkeiät
sisäpaikallissijat
inessiivi eläkeiässä eläkei’issä
elatiivi eläkeiästä eläkei’istä
illatiivi eläkeikään eläkeikiin
ulkopaikallissijat
adessiivi eläkeiällä eläkei’illä
ablatiivi eläkeiältä eläkei’iltä
allatiivi eläkeiälle eläkei’ille
muut sijamuodot
essiivi eläkeikänä eläkeikinä
translatiivi eläkeiäksi eläkei’iksi
abessiivi eläkeiättä eläkei’ittä
instruktiivi eläkei’in
komitatiivi eläkeikine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo eläkeiä-
vahva vartalo eläkeikä-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]