eläke

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: elake

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

eläke (48-A)

  1. työstä kertyvä raha, jonka tarkoituksena on turvata toimeentulo työvuosien jälkeen
  2. eläkkeellä oleminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈelækeˣ/, [ˈe̞læk̟e̞ˣ]
  • tavutus: e‧lä‧ke

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi eläke eläkkeet
genetiivi eläkkeen eläkkeiden
eläkkeitten
partitiivi eläkettä eläkkeitä
akkusatiivi eläke;
eläkkeen
eläkkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi eläkkeessä eläkkeissä
elatiivi eläkkeestä eläkkeistä
illatiivi eläkkeeseen eläkkeisiin
eläkkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi eläkkeellä eläkkeillä
ablatiivi eläkkeeltä eläkkeiltä
allatiivi eläkkeelle eläkkeille
muut sijamuodot
essiivi eläkkeenä eläkkeinä
translatiivi eläkkeeksi eläkkeiksi
abessiivi eläkkeettä eläkkeittä
instruktiivi eläkkein
komitatiivi eläkkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo eläkkee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
eläket-

Etymologia[muokkaa]

Reinhold von Beckerin luoma uudissana (1800-luvun alusta)[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

ansioeläke, edustajaeläke, eläkeikä, eläkekassa, eläkemaksu, eläkeoikeus, eläkerahasto, eläkesäätiö, eläketurva, eläkevakuutus, eläkkeensaaja, kansaneläke, kiinteistöeläke, lapseneläke, leskeneläke, osa-aikaeläke, osaeläke, perhe-eläke, sairaseläke, sairauseläke, sopeutumiseläke, sukupolvenvaihdoseläke, taiteilijaeläke, työeläke, työkyvyttömyyseläke, työttömyyseläke, vanhuuseläke, varhaiseläke, virkaeläke, vähimmäiseläke, yrittäjäeläke

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • eläke Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. "Sanasepät", Pikku jättiläinen, s. 689. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1985. ISBN 951-0-12416-8.