eläke

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: elake


Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

eläke (48-A)

  1. työstä kertyvä raha, jonka tarkoituksena on turvata toimeentulo työvuosien jälkeen
  2. eläkkeellä oleminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈe̞læk̟e̞ˣ]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi eläke eläkkeet
genetiivi eläkkeen eläkkeiden
eläkkeitten
partitiivi eläkettä eläkkeitä
akkusatiivi eläke;
eläkkeen
eläkkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi eläkkeessä eläkkeissä
elatiivi eläkkeestä eläkkeistä
illatiivi eläkkeeseen eläkkeisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi eläkkeellä eläkkeillä
ablatiivi eläkkeeltä eläkkeiltä
allatiivi eläkkeelle eläkkeille
muut sijamuodot
essiivi eläkkeenä eläkkeinä
translatiivi eläkkeeksi eläkkeiksi
abessiivi eläkkeettä eläkkeittä
instruktiivi eläkkein
komitatiivi eläkkeine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

Reinhold von Beckerin luoma uudissana (1800-luvun alusta)[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

ansioeläke, eläkeikä, eläkekassa, eläkemaksu, eläkeoikeus, eläkerahasto, eläkesäätiö, eläketurva, eläkevakuutus, eläkkeensaaja, kansaneläke, kiinteistöeläke, lapseneläke, leskeneläke, osa-aikaeläke, osaeläke, perhe-eläke, sairaseläke, sairauseläke, sopeutumiseläke, sukupolvenvaihdoseläke, taiteilijaeläke, työeläke, työkyvyttömyyseläke, työttömyyseläke, vanhuuseläke, varhaiseläke, virkaeläke, vähimmäiseläke, yrittäjäeläke

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • eläke Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. "Sanasepät", Pikku jättiläinen, s. 689. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1985. ISBN 951-0-12416-8.