joukko-oppi

Suomi

Substantiivi

joukko-oppi

1. (matematiikka) joukkojen ominaisuuksia tutkiva matematiikan osa-alue, johon matematiikka monilta osiltaan perustuu

   Joukko-opin hallitsemista pidetään edellytyksenä logiikan menestykselliselle oppimiselle.

2. 1970-luvulla lyhytaikaisesti käytössä ollut matematiikan opetusmenetelmä

   Georg Cantorin perustama joukko-oppi otettiin 1970-luvulla käyttöön kouluissa niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissa. (yle.fi/aihe)

Etymologia

yhdyssana sanoista joukko ja oppi

Käännökset

1. joukkojen ominaisuuksia tutkiva matematiikan osa-alue, johon matematiikka monilta osiltaan perustuu

englanti: set theory

venäjä: теория множеств

Liittyvät sanat

• logiikka
• alkio
• kuulua
• joukko
• osajoukko
• äärellinen
• numeroituva
• ylinumeroituva
• samuus
• yhdiste, unioni
• leikkaus
• komplementti

Aiheesta muualla

• joukko-oppi Kielitoimiston sanakirjassa
• joukko-oppi Tieteen termipankissa