alkio
 |
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]alkio (3)
- (biologia) uuden kasvi- tai eläinyksilön varhainen kehitysmuoto; ihminen on alkio hedelmöityksen ja noin 8. raskausviikon välisenä aikana
- (matematiikka) tiettyyn joukkoon kuuluva yksittäinen matemaattinen olio; tyypiltään alkio voi olla esim. luku, matriisi, vektori, funktio tai joukko
- Luku 42 on kokonaislukujen joukon alkio.
- (tietotekniikka) yksittäinen muuttuja useiden, yleensä samankaltaisten muuttujien muodostamassa taulukossa tms. tietorakenteessa
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈɑlkio/
- tavutus: al‧ki‧o
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | alkio | alkiot |
| genetiivi | alkion | alkioiden alkioitten |
| partitiivi | alkiota | alkioita |
| akkusatiivi | alkio; alkion |
alkiot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | alkiossa | alkioissa |
| elatiivi | alkiosta | alkioista |
| illatiivi | alkioon | alkioihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | alkiolla | alkioilla |
| ablatiivi | alkiolta | alkioilta |
| allatiivi | alkiolle | alkioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | alkiona | alkioina |
| translatiivi | alkioksi | alkioiksi |
| abessiivi | alkiotta | alkioitta |
| instruktiivi | – | alkioin |
| komitatiivi | – | alkioine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | alkio- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]verbi alkaa + johdin -io; Frans Ferdinand Ahlmanin luoma uudissana vuodelta 1865[1]
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]alkioaste, alkiojuuri, alkiokalvo, alkiokerros, alkiolehti, alkiolevy, alkionkehitys, alkionkehitys, alkionsiirto, alkiorakko, alkiorakkula, alkioripustin, alkiosilmu, ihmisalkio, käänteisalkio, neuraalialkio, varausalkio, vehnänalkio
Aiheesta muualla
[muokkaa]- alkio Kielitoimiston sanakirjassa
- alkio Tieteen termipankissa
- Artikkeli 1711 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa