sikiö

Wikisanakirjasta
Katso myös: Sikiö

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

sikiö (3)

  1. monisoluisten eläinten kehitysaste ennen syntymistä
  2. (murteellinen) lapsi
  3. (vanhentunut) ihtiriekko

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsikiø/
  • tavutus: si‧ki‧ö

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sikiö sikiöt
genetiivi sikiön sikiöiden
sikiöitten
partitiivi sikiötä sikiöitä
akkusatiivi sikiö;
sikiön
sikiöt
sisäpaikallissijat
inessiivi sikiössä sikiöissä
elatiivi sikiöstä sikiöistä
illatiivi sikiöön sikiöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sikiöllä sikiöillä
ablatiivi sikiöltä sikiöiltä
allatiivi sikiölle sikiöille
muut sijamuodot
essiivi sikiönä sikiöinä
translatiivi sikiöksi sikiöiksi
abessiivi sikiöttä sikiöittä
instruktiivi sikiöin
komitatiivi sikiöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sikiö-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä siitä[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

epäsikiö, sekasikiö, sikiöaika, sikiöasento, sikiöikä, sikiökalvo, sikiökausi, sikiökehitys, sikiökuolema, sikiönkehitys, sikiönlähdetys, sikiövaurio

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • sikiö Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kulonen, Ulla-Maija. Sydämestä syöpään, kalvosta keuhkoon. Suomen lääketieteellisen sanaston etymologiaa. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. 1995 (23). (Verkkoversio. Viitattu 8.7.2012.)