logiikka

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Wikipedia
Katso artikkeli Logiikka Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

logiikka (14-A)[1] [lo·giik·ka]

  1. formaalinen tiede, jonka kohteena ovat käsitteiden yleiset ja muodolliset ominaisuudet ja suhteet, joita kuvaamaan käytetään erityisistä merkeistä koostuvia filosofian ja matematiikan lainalaisuuksia noudattavia formaaleja kieliä
    Logiikka tutkii ajattelua, järjellistä päättelyä ja todistusmenetelmiä.
    Päättelyssäsi ei ole minkäänlaista logiikkaa.
    Sinun tulisi opiskella logiikkaa, jotta huomaat, ettei logiikka ole vain osa matematiikkaa.
  2. (elektroniikka) ohjelmoitava logiikka
    Käännetään logiikan toimintakytkin RUN-asentoon.
    SIMATIC S7-logiikan ohjelman kiertoaika on asetettu normaalisti 150 ms, mutta sitä voidaan halutessa muuttaa.
  3. (arkikieltä) johdonmukaisuus, järki
    Tässä ei ole mitään logiikkaa.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi logiikka logiikat
genetiivi logiikan logiikoiden
logiikoitten
logiikkojen
(logiikkain)
partitiivi logiikkaa logiikoita
logiikkoja
akkusatiivi logiikka; logiikan logiikat
sisäpaikallissijat
inessiivi logiikassa logiikoissa
elatiivi logiikasta logiikoista
illatiivi logiikkaan logiikkoihin
logiikoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi logiikalla logiikoilla
ablatiivi logiikalta logiikoilta
allatiivi logiikalle logiikoille
muut sijamuodot
essiivi logiikkana logiikkoina
logiikoina
translatiivi logiikaksi logiikoiksi
abessiivi logiikatta logiikoitta
instruktiivi logiikoin
komitatiivi logiikoine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

latinan kielen logica < muinaiskreikan λογική (logike)

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 14-A