unioni

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

unioni (6)[1]

  1. yhteenliittymä
  2. (matematiikka) kahden joukon alkioiden kokonaisuus, yhdiste

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi unioni unionit
genetiivi unionin unionien
unioneiden
unioneitten
partitiivi unionia unioneita
unioneja
akkusatiivi unioni;
unionin
unionit
sisäpaikallissijat
inessiivi unionissa unioneissa
elatiivi unionista unioneista
illatiivi unioniin unioneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi unionilla unioneilla
ablatiivi unionilta unioneilta
allatiivi unionille unioneille
muut sijamuodot
essiivi unionina unioneina
translatiivi unioniksi unioneiksi
abessiivi unionitta unioneitta
instruktiivi unionein
komitatiivi unioneine-
+ omistusliite

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

personaaliunioni, reaaliunioni, tulliunioni

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • unioni Kielitoimiston sanakirjassa
  • Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Unioni. Kotimaisten kielten keskus

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6