unioni
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- yhteenliittymä
- (matematiikka) kahden joukon alkioiden kokonaisuus, yhdiste
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈuniˌoni/
- tavutus: u‧ni‧o‧ni
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | unioni | unionit |
| genetiivi | unionin | unionien unioneiden unioneitten |
| partitiivi | unionia | unioneita unioneja |
| akkusatiivi | unioni; unionin |
unionit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | unionissa | unioneissa |
| elatiivi | unionista | unioneista |
| illatiivi | unioniin | unioneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | unionilla | unioneilla |
| ablatiivi | unionilta | unioneilta |
| allatiivi | unionille | unioneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | unionina | unioneina |
| translatiivi | unioniksi | unioneiksi |
| abessiivi | unionitta | unioneitta |
| instruktiivi | – | unionein |
| komitatiivi | – | unioneine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | unioni- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6