unioni
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- yhteenliittymä
- (matematiikka) kahden joukon alkioiden kokonaisuus, yhdiste
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈuniˌoni/
- tavutus: u‧ni‧o‧ni
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | unioni | unionit |
genetiivi | unionin | unionien unioneiden unioneitten |
partitiivi | unionia | unioneita unioneja |
akkusatiivi | unioni; unionin |
unionit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | unionissa | unioneissa |
elatiivi | unionista | unioneista |
illatiivi | unioniin | unioneihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | unionilla | unioneilla |
ablatiivi | unionilta | unioneilta |
allatiivi | unionille | unioneille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | unionina | unioneina |
translatiivi | unioniksi | unioneiksi |
abessiivi | unionitta | unioneitta |
instruktiivi | – | unionein |
komitatiivi | – | unioneine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | unioni- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
personaaliunioni, reaaliunioni, tulliunioni
Aiheesta muualla[muokkaa]
- unioni Kielitoimiston sanakirjassa
- Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Unioni. Kotimaisten kielten keskus
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6