äärellinen
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
äärellinen (38) (komparatiivi äärellisempi, superlatiivi äärellisin) (taivutus [luo])
- joka on rajoitettu tai suljettu; joka ei ole ääretön
- Joukko on äärellinen.
- jonka kyvyt ovat rajalliset
- Ihminen on perin äärellinen.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈæːrelˌlinen/
- tavutus: ää‧rel‧li‧nen
Etymologia[muokkaa]
johdos substantiivista ääri (ääre- + -llinen)
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- substantiivit: äärellisyys
Aiheesta muualla[muokkaa]
- äärellinen Kielitoimiston sanakirjassa