oppivelvollisuus

Katso artikkeli Oppivelvollisuus Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

oppivelvollisuus (40)

Suomessa lakisääteinen velvollisuus ja oikeus saada kouluopetusta tai hankkia vastaavat tiedot oppivelvollisuusiän kuluessa

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	oppivelvollisuus	oppivelvollisuudet
genetiivi	oppivelvollisuuden	oppivelvollisuuksien
partitiivi	oppivelvollisuutta	oppivelvollisuuksia
akkusatiivi	oppivelvollisuus; oppivelvollisuuden	oppivelvollisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	oppivelvollisuudessa	oppivelvollisuuksissa
elatiivi	oppivelvollisuudesta	oppivelvollisuuksista
illatiivi	oppivelvollisuuteen	oppivelvollisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	oppivelvollisuudella	oppivelvollisuuksilla
ablatiivi	oppivelvollisuudelta	oppivelvollisuuksilta
allatiivi	oppivelvollisuudelle	oppivelvollisuuksille
muut sijamuodot
essiivi	oppivelvollisuutena	oppivelvollisuuksina
translatiivi	oppivelvollisuudeksi	oppivelvollisuuksiksi
abessiivi	oppivelvollisuudetta	oppivelvollisuuksitta
instruktiivi	–	oppivelvollisuuksin
komitatiivi	–	oppivelvollisuuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	oppivelvollisuude-
vahva vartalo	oppivelvollisuute-
konsonantti- vartalo	oppivelvollisuut-

sanan oppivelvollinen vartalosta oppivelvollis- ja suffiksista -uus

1. se, että on oppivelvollinen