oppivelvollisuus
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
oppivelvollisuus (40)
- Suomessa lakisääteinen velvollisuus ja oikeus saada kouluopetusta tai hankkia vastaavat tiedot oppivelvollisuusiän kuluessa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | oppivelvollisuus | oppivelvollisuudet |
| genetiivi | oppivelvollisuuden | oppivelvollisuuksien |
| partitiivi | oppivelvollisuutta | oppivelvollisuuksia |
| akkusatiivi | oppivelvollisuus; oppivelvollisuuden |
oppivelvollisuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | oppivelvollisuudessa | oppivelvollisuuksissa |
| elatiivi | oppivelvollisuudesta | oppivelvollisuuksista |
| illatiivi | oppivelvollisuuteen | oppivelvollisuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | oppivelvollisuudella | oppivelvollisuuksilla |
| ablatiivi | oppivelvollisuudelta | oppivelvollisuuksilta |
| allatiivi | oppivelvollisuudelle | oppivelvollisuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | oppivelvollisuutena | oppivelvollisuuksina |
| translatiivi | oppivelvollisuudeksi | oppivelvollisuuksiksi |
| abessiivi | oppivelvollisuudetta | oppivelvollisuuksitta |
| instruktiivi | – | oppivelvollisuuksin |
| komitatiivi | – | oppivelvollisuuksine- + omistusliite |
Etymologia[muokkaa]
sanan oppivelvollinen vartalosta oppivelvollis- ja suffiksista -uus
Käännökset[muokkaa]
1. se, että on oppivelvollinen
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
oppivelvollisuusikä, oppivelvollisuuskoulu, oppivelvollisuuslaki
Aiheesta muualla[muokkaa]
- oppivelvollisuus Kielitoimiston sanakirjassa
- oppivelvollisuus Tieteen termipankissa
