oppilas

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

oppilas (41)

  1. henkilö, joka saa opetusta opettajalta; koululainen tai opiskelija
    Koulussa oppilaat opiskelevat opettajansa johdolla.
  2. (sodankäynti) aliupseeri- ja upseerioppilaasta käytetty puhuttelusana
    Oppilaat valmistautuvat maastoharjoitukseen lähtöön!

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi oppilas oppilaat
genetiivi oppilaan oppilaiden
oppilaitten
partitiivi oppilasta oppilaita
akkusatiivi oppilas; oppilaan oppilaat
sisäpaikallissijat
inessiivi oppilaassa oppilaissa
elatiivi oppilaasta oppilaista
illatiivi oppilaaseen oppilaisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi oppilaalla oppilailla
ablatiivi oppilaalta oppilailta
allatiivi oppilaalle oppilaille
muut sijamuodot
essiivi oppilaana oppilaina
translatiivi oppilaaksi oppilaiksi
abessiivi oppilaatta oppilaitta
instruktiivi oppilain
komitatiivi oppilaine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

Wolmar Schildtin 1840-luvulla käyttöön ottama uudissana[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

ammattioppilas, kampaajaoppilas, kuunteluoppilas, lauluoppilas, luottamusoppilas, mallioppilas, oppilaanohjaus, oppilasaines, oppilasarvostelu, oppilasasuntola, oppilashuolto, oppilaskirjasto, oppilaskoti, oppilaskunta, oppilasmatrikkeli, oppilasmäärä, oppilasnäyte, oppilastyö, oppilasvaihto, oppilasvalinta, piano-oppilas, poikaoppilas, soitto-oppilas, tukioppilas, tyttöoppilas, vaihto-oppilas, vapaaoppilas, viuluoppilas, ylioppilas

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • oppilas Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Heikki Leskinen: Wolmar Schildt "tieteen ja taiteen isä" (toim. Mauno Jokipii). Jyväskylä: Atena, 1993.