opisto

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

opisto (2)

  1. (yleensä jnk erikoisalan) oppilaitos

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈopist̪o/
  • tavutus: o‧pis‧to

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi opisto opistot
genetiivi opiston opistojen
opistoiden
opistoitten
partitiivi opistoa opistoita
opistoja
akkusatiivi opisto;
opiston
opistot
sisäpaikallissijat
inessiivi opistossa opistoissa
elatiivi opistosta opistoista
illatiivi opistoon opistoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi opistolla opistoilla
ablatiivi opistolta opistoilta
allatiivi opistolle opistoille
muut sijamuodot
essiivi opistona opistoina
translatiivi opistoksi opistoiksi
abessiivi opistotta opistoitta
instruktiivi opistoin
komitatiivi opistoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo opisto-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

sanan oppi vartalosta opi- ja suffiksista -sto

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

auto-opisto, kansalaisopisto, kansanopisto, kauppaopisto, kieliopisto, kirjeopisto, musiikkiopisto, opistoaste, opistoinsinööri, opistotalo, opistoupseeri, työväen opisto, työväenopisto, urheiluopisto, vapaaopisto, yliopisto

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • opisto Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]