yllättää

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

yllättää (53-C) (taivutus[luo])

  1. aiheuttaa odottamattomalla teolla tai ilmestymisellä hämmennystä jollekulle
    Ensilumi yllätti autoilijat.
  2. saada kiinni tekemässä jotain
    Poliisi yllätti Lahdessa kaksi nuorta murtomiestä S-marketista. (iltasanomat)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈylːæt̪ːæːˣ/
  • tavutus: yl‧lät‧tää

Etymologia[muokkaa]

Johdos verbistä yltää. Sanan alkuperäinen merkitys on ollut ’saavuttaa, tavoittaa, käydä päälle’.[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kaisa Häkkinen. Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WSOY, 2004