kielo
 |
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]kielo (1)
- (Convallaria majalis) voimakastuoksuinen metsäkukka, joka kukkii loppukeväästä
- (yleisesti) mikä tahansa kielojen (Convallaria) suvun kasvi
- vanha tilavuusmitta, joka vastaa neljää kappaa eli 18,32 litraa
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkie̯lo/
- tavutus: kie‧lo
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kielo | kielot |
| genetiivi | kielon | kielojen |
| partitiivi | kieloa | kieloja |
| akkusatiivi | kielo; kielon |
kielot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kielossa | kieloissa |
| elatiivi | kielosta | kieloista |
| illatiivi | kieloon | kieloihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kielolla | kieloilla |
| ablatiivi | kielolta | kieloilta |
| allatiivi | kielolle | kieloille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kielona | kieloina |
| translatiivi | kieloksi | kieloiksi |
| abessiivi | kielotta | kieloitta |
| instruktiivi | – | kieloin |
| komitatiivi | – | kieloine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kielo- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Nimi on johdettu sanasta kieli kasvin kieltä muistuttavien lehtien takia. Murteissa kasvilla on monia kieleen viittaavia nimiä. Kasvin nimenä sana on tullut käyttöön 1800-luvulla. Sitä vanhempi on merkitys ’suurisuinen’.[1]
Käännökset
[muokkaa]1. Convallaria majalis
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Synonyymit
[muokkaa]- (murteellisia) kieliheinä, kielikukka, koirankieli, lehmänkieli, lehmänkielo[1]
Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- kielo Kielitoimiston sanakirjassa
- kielo Tieteen termipankissa
- Artikkeli 4806 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa