kielenkantimet
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kielenkantimet (33-J) (monikollinen)
- (kuvaannollisesti) kuvitteelliset kieltä paikallaan pitävät kiinnikkeet, joiden löystyminen tai irrottaminen saa ihmisen puheliaaksi
- irrottaa kielenkantimet
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | – | kielenkantimet |
| genetiivi | – | kielenkantimien kielenkanninten |
| partitiivi | – | kielenkantimia |
| akkusatiivi | –; – |
kielenkantimet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | – | kielenkantimissa |
| elatiivi | – | kielenkantimista |
| illatiivi | – | kielenkantimiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | – | kielenkantimilla |
| ablatiivi | – | kielenkantimilta |
| allatiivi | – | kielenkantimille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | – | kielenkantimina |
| translatiivi | – | kielenkantimiksi |
| abessiivi | – | kielenkantimitta |
| instruktiivi | – | kielenkantimin |
| komitatiivi | – | kielenkantimine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kielenkantime- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kielenkannin- | |