kielisoitin

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kielisoitin (33-C) (monikko kielisoittimet)

  1. soitin, jonka ääni syntyy kielen värähtelystä, näppäilyn, jouhen hankauksen, vasaran lyönnin tms. seurauksena

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkie̯liˌsoi̯t̪in/
  • tavutus: kie‧li‧soi‧tin

Etymologia[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]