kielisoitin
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kielisoitin (33-C) (monikko kielisoittimet)
- soitin, jonka ääni syntyy kielen värähtelystä, näppäilyn, jouhen hankauksen, vasaran lyönnin tms. seurauksena
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkie̯liˌsoi̯t̪in/
- tavutus: kie‧li‧soi‧tin
Etymologia[muokkaa]
Käännökset[muokkaa]
1. soitin, jonka ääni syntyy kielen värähtelystä
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kielisoitin Kielitoimiston sanakirjassa