puhallin

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

puhallin (33-I)[1]

  1. laite, jolla puhalletaan jotakin
  2. (musiikki) puhallinsoitin

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpuhɑlːin/
  • tavutus: pu‧hal‧lin

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi puhallin puhaltimet
genetiivi puhaltimen puhaltimien
puhallinten
partitiivi puhallinta puhaltimia
akkusatiivi puhallin;
puhaltimen
puhaltimet
sisäpaikallissijat
inessiivi puhaltimessa puhaltimissa
elatiivi puhaltimesta puhaltimista
illatiivi puhaltimeen puhaltimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi puhaltimella puhaltimilla
ablatiivi puhaltimelta puhaltimilta
allatiivi puhaltimelle puhaltimille
muut sijamuodot
essiivi puhaltimena
(puhallinna)
puhaltimina
translatiivi puhaltimeksi puhaltimiksi
abessiivi puhaltimetta puhaltimitta
instruktiivi puhaltimin
komitatiivi puhaltimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo puhaltime-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
puhallin-

Etymologia[muokkaa]

johdos sanasta puhaltaa (heikko vartalo puhalla- + -in)

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

hiekkapuhallin, ilmanpuhallin, ilmastointipuhallin, keskipakopuhallin, kuumailmapuhallin, kylmäilmapuhallin, lehtipuhallin, lämminilmapuhallin, lämpöpuhallin, messinkipuhallin, puhallinkvintetti, puhallinorkesteri, puhallinsoitin, puhallinyhtye, puupuhallin, vaskipuhallin

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 33-I