kantakieli
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kantakieli
- (kielitiede) kielimuoto, johon nykyisen kielen rakenne, muoto, kielioppi, sanasto tai yksittäinen sana perustuu
- indoeurooppalainen kantakieli, uralilainen kantakieli
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkɑnt̪ɑˌkie̯li/
- tavutus: kan‧ta‧kie‧li
Etymologia[muokkaa]
Käännökset[muokkaa]
1. kieli, johon nykyisen kielen rakenne, muoto, kielioppi, sanasto tai yksittäinen sana perustuu
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kantakieli Kielitoimiston sanakirjassa
- kantakieli Tieteen termipankissa