kantakieli

Suomi

Substantiivi

kantakieli

1. (kielitiede) kielimuoto, johon nykyisen kielen rakenne, muoto, kielioppi, sanasto tai yksittäinen sana perustuu

   indoeurooppalainen kantakieli, uralilainen kantakieli

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑnt̪ɑˌkie̯li/
• tavutus: kan‧ta‧kie‧li

Etymologia

• yhdyssana sanoista kanta ja kieli

Käännökset

1. kieli, johon nykyisen kielen rakenne, muoto, kielioppi, sanasto tai yksittäinen sana perustuu

englanti: proto-language, parent language espanja: protolengua, lengua reconstruida ranska: proto-langue, langue reconstruite ruotsi: urspråk

saksa: Ursprache f. turkki: ana dil, proto dil viro: algkeel, aluskeel

Liittyvät sanat

• alkukieli

Aiheesta muualla

• kantakieli Kielitoimiston sanakirjassa
• kantakieli Tieteen termipankissa