kansankieli
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kansankieli
- kielen puhuttu, arkinen muoto, erotuksena normitetusta yleiskielestä tai kirjakielestä; arkikieli, puhekieli
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkɑnsɑnˌkie̯li/
- tavutus: kan‧san‧kie‧li
Etymologia[muokkaa]
yhdyssana osista kansa (genetiivi) ja kieli
Käännökset[muokkaa]
1. arkikieli, puhekieli
|
Ks. arkikieli |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kansankieli Kielitoimiston sanakirjassa
- kansankieli Tieteen termipankissa