muoto

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

muoto (1-D)

  1. kuvion tai esineen piirteet, geometrinen muoto
  2. jonkin tavan tai muotoilun mukainen
    Teksti on tallennettu Wordin muodossa.
  3. laji
    Se on eräs urheilun muoto.
  4. hahmo, ulkoasu
    Ne pystyvät muuttamaan muotoaan.
  5. (sot.) määrätapa, jolla joukko on järjestäytynyt
    Ryhmän avojärjestyksen muodot toteutetaan käskyn mukaisesti.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi muoto muodot
genetiivi muodon muotojen
(muotoin)
partitiivi muotoa muotoja
akkusatiivi muoto; muodon muodot
Sisäpaikallissijat
inessiivi muodossa muodoissa
elatiivi muodosta muodoista
illatiivi muotoon muotoihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi muodolla muodoilla
ablatiivi muodolta muodoilta
allatiivi muodolle muodoille
Muut
essiivi muotona muotoina
translatiivi muodoksi muodoiksi
abessiivi muodotta muodoitta
instruktiivi muodoin
komitatiivi muotoine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Nämä käännökset on merkitty korjattaviksi.
Syy: Mihin merkityksiin nämä ovat käännöksiä?

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

aikamuoto, akkusatiivimuoto, aktiivimuoto, eliömuoto, elämänmuoto, finiittimuoto, ilmenemismuoto, infinitiivimuoto, kalastusmuoto, kallonmuoto, kattomuoto, kidemuoto, kielimuoto, kääpiömuoto, liikuntamuoto, liittomuoto, maksumuoto, monikkomuoto, muotoaines, muotoaisti, muotoasu, muotohöylä, muotoihanne, muotojyrsin, muotokappale, muotokasvu, muotokieli, muotokuva, muotolista, muoto-oppi, muotorakenne, muotosana, muotosarja, muotoseikka, muotosilmä, muotosuhde, muototerä, muototeräs, muotovirhe, nominaalimuoto, nominatiivimuoto, olomuoto, passiivimuoto, persoonamuoto, pisaramuoto, preesensmuoto, rinnakkaismuoto, runomuoto, sanakirjamuoto, sekamuoto, sijamuoto, taivutusmuoto, tekijämuoto, ulkomuoto, urheilumuoto, yksikkömuoto,